Fantasiakirjallisuus lienee yksi tunnetuimmista kirjallisuuden muodoista, ja pitää sisällään useampia alakäsitteitä. Yleistä fantasialle kuitenkin on todellisuudesta poikkeaminen, joten se onkin aina tarjonnut ihmisille pienen paon todellisuudesta, ja antanut tilaisuuden antaa mielikuvituksen lentää. Vaikka fantasiasta yleensä mieleen tuleekin taruolennot erilaisine taikoineen ja taikavoimineen, ei tule unohtaa että fantasiakirjallisuudessa on monia muitakin, realistisempia ja lajeiltaan sekoittuneita teoksia, joista ennakkoluuloisempien voi olla hyvä aloittaa lajiin tutustuminen.

Fantasiakirjallisuuden alatyyppejä on esimerkiksi nykyaikainen fantasiakirjallisuus, tieteiskirjallisuus, maaginen realismi, surrealismi ja absurdismi. Kauhukirjallisuus voidaan myös usein laskea fantasiakirjallisuudeksi, mutta itse määritelmä ”kauhu” määritellään tunteen pohjalta. Nykyfantasiassa on tyypillistä rajojen rikkominen ja eri genrejen yhdistäminen. Maagisella realismilla tarkoitetaan kerrontaa, jossa realistiseen tarinaan sekoitetaan yliluonnollisia aineksia, esimerkkinä kirjailija Jorge Luis Borges. Surrealismissa teksti on usein yritetty tuottaa suoraan alitajunnasta, näin ollen se kuvastaakin yleensä unia ja muita maailmoja, ja voi olla monin eri tavoin tulkittavissa.

Maailmanlaajuisesti tunnetuin fantasiakirjailija lienee J.R.R. Tolkien Taru Sormusten Herrasta –teoksellaan. Muita fantasiakirjallisuuden klassikoita ovat esimerkiksi Liisa Ihmemaassa, Harry Potter –sarja ja Ruohometsän kansa. Suomalaisesta fantasiakirjallisuudesta on pitäneet huolen kirjailijat kuten Tove Jansson, Sari Peltoniemi ja Mika Waltari. Myös esimerkiksi Seitsemän Veljestä sisältää fantasiatarinoita, ja Kalevalan tarusto on innoittanut monia fantasiakirjailijoita, mm. Tolkienia. Satukirjallisuudessa suomalainen fantasia on kukoistanut, esimerkiksi 1919 ilmestynyt Mestaritontun seikkailut on yhä suosittu lastenkirja. Suomen Tolkien-seura jakaa vuosittain Kuvastaja-palkinnon parhaalle kotimaiselle fantasiakirjalle, joten lajin nähdään voivan hyvin tänäkin päivänä.

Fantasiakirjallisuuden käsitteistä mainitaan vielä korkea fantasiakirjallisuus, jolla tarkoitetaan nyt juuri sitä fantasiaa, jossa yliluonnollisia elementtejä on paljon, eikä arkisella todellisuudella ole paljoa sijaa. Eeppinen fantasia tarkoittaa pidempiä kertomuksia, joissa tapahtumat voivat olla hyvinkin mahtipontisia ja tarinat pitkiä ja monipolvisia. Tyypillistä on myös kokonaisten maailmojen, kansojen ja kielien luonti. Esimerkkeinä Taru Sormusten Herrasta, C.S. Lewisin Narnian Tarinat  ja Ursula K. Lee Guinin Maameren Tarinat.