Tietokirjallisuudella tarkoitetaan kirjallisuutta, joka voi olla esimerkiksi tutkimuskirjallisuutta, oppaita, mielipidekirjallisuutta, oppimateriaaleja tai yleistä tietokirjallisuutta. Tällaista kirjallisuutta Suomen kirjallisuudesta on 80 prosenttia, loppu on sitten kaunokirjallisuutta. Seuraavaksi pieni opastus erilaisiin tietokirjallisuuden tyyppeihin.

Tutkimuskirjallisuutta on esimerkiksi väitöskirjat, tieteelliset lehdet ja tutkimusraportit. Eli siis kaikenlaiset tutkielmat graduista tieteellisiin julkaisuihin, teksteille tyypillistä on kriittisyys ja teoriahakuisuus. Tavoitteena esitellä lähteet ja perustella asia monipuolisesti, tällainen kirjallisuus on yleensä kirjoitettu muille tutkijoille ja aiheesta kiinnostuneille.

Oppaiden tarkoituksena on tietenkin opastaa asioiden tekemisessä, käytössä, missä vaan. Esimerkkeinä mainittakoon matkaoppaat, rakennusoppaat, terveysoppaat.. Näitä varmasti löytyy yhdet jos toisetkin jokaisen kirjahyllystä, siitä mummolta peritystä keittokirjasta hyödylliseen kielioppaaseen. Opaskirjoille tärkeää on ajantasaisuus ja tiedon luotettavuus, kirjojen tulee olla myöskin yleistajuisia, jotta ne ovat kaikkien helppo ymmärtää. Tällaiset kirjat saattavat vaatia myös päivittämistä tietyin aikavälein, esimerkiksi matkustusoppaat vanhenevat vuosien saatossa ja maailman muuttuessa, mutta vanhat keittokirjat voivat olla todellisia aarteita, joita hyödynnetään sukupolvien ajan.

Oppimateriaalit ovat kaikki opiskeluun liittyvä, se voi pitää sisällään oppikirjoja, ratkaisumateriaaleja, harjoituskirjoja, koekysymyksiä.. Oppimateriaaleille tärkeää on tiedon luotettavuus ja ajankohtaisuus sekä yleistajuisuus. Näitä tarvitaan opiskeluun, joten tiedon pitää olla helposti kaikkien tajuttavissa ja sisäistettävissä.

Yleiseksi tietokirjallisuudeksi puolestaan lasketaan esimerkiksi tieto-, tiede-, historia-, luonto-, matka- ja taidekirjat, elämäkerrat, kuvateokset. Tällaisissa teoksissa kerronnan tyyli voi vaihdella enemmänkin, ja teoksessa voidaan käyttää erilaisia tarinankerronnan piirteitä. Esimerkiksi elämäkerran kirjoittaminen voi olla hyvinkin luovaa työtä, jossa faktojen suora esittäminen ei aina tuota parasta tulosta.

Mielipidekirjallisuus on muistelmia, uskonnollisia kirjoja, elämänviisauskirjoja, mielipidekirjoja, myös esseet lasketaan mielipidekirjallisuudeksi. Mielipidekirjoitukset ovat suurelle yleisölle, mutta tieto on subjektiivista eikä yleistä tietoa.

Vielä mainittakoon, että lasten tietokirjallisuudella tarkoitetaan nimenomaan lapsille ja kasvattajille tarkoitettua tietokirjallisuutta. Ja sitten vielä hakuteokset, jotka ovat yleensä tietosanakirjoja, sanakirjoja, kartastoja tai kalentereita, tarkoitettu suurelle yleisölle. Tässä siis lyhyesti tietokirjallisuuden eri muodot selkeästi jaoteltuina, mutta yksinkertaisimmin voidaan todeta, että kaikki yleinen kirjallisuus mikä ei ole kaunokirjallisuutta, on tietokirjallisuutta.