Kaunokirjallisuudella tarkoitetaan kaikkea taiteeksi ja viihteeksi luokiteltavaa kirjallisuutta, se on siis vastakohta tietokirjallisuudelle. Myös kaunokirjallisuus jaetaan peruslajeihin, näitä ovat kertomakirjallisuus, runous ja draama.

Kertomakirjallisuus eli proosa on kirjallisuutta, jonka teksti on kuvitteellista. Se ei toki tarkoita, etteikö yhtymäkohtia tosielämään voisi olla, mutta pääsääntöisesti kirja on mielikuvituksen tuotetta. Vanhimmat kertomakirjallisuuden teokset ovat eepoksia, laajoja kertomuksia ja myyttejä sankareista. Nämä olivat usein runomittaisia, esimerkkinä Platonin dialogit. Kertomakirjallisuus jaetaan pituudensa puolesta romaaneihin ja novelleihin.

Runous eli lyriikka on kirjallisuuden muoto, joka on alun perin tehty musiikin kanssa esitettäväksi, laulettavaksi ja tanssittavaksi. Aikaisimpana esimerkkinä mainittakoon jo antiikin Kreikan runous, joka on muuten säilynyt tähän päivään asti. Runoudelle tyypillistä on tunneperäisyys ja minä-perspektiivistä kertominen. Runot voivat myös olla balladeja ja romansseja, jolloin runo voi käsittää laajojakin kertomuksia.

Draamalla tarkoitetaan näytelmiä, kuunnelmia ja tv-käsikirjoituksia. Erityistä lajille on, että draamakirjallisuus on tarkoitettu esitettäväksi eikä ainoastaan luettavaksi. Enää esitykset eivät rajoitu ainoastaan teatteriin, vaan kanavia on useita. Draaman päälajit ovat tragedia ja komedia, mutta nämä ovat nykydraamassa jo sekoittuneet, eikä selkeää rajaa vedetä. Nykydraamalle tyypillisempää onkin uudet lajit, kuten absurdi teatteri.

Kaunokirjallisuus voidaan vielä jakaa erikseen genreihin, mutta tämän tyyppinen jaottelu on usein mielletty hieman jäykäksi, voihan kirja olla yhtä aikaa useampaa genreä. Mutta perusesimerkkeinä mainittakoon seuraavat genret: fantasia-, jännitys-, romanttinen-, tietesi-, lasten ja nuorten kirjallisuus.. Genrejä riittää, ja joskus voidaan käyttää niiden yhdistelmiäkin, kuten romanttinen jännityskirjallisuus. Genreistä puhuttaessa ei aina yhteisymmärrykseen päästä, jonkun mielestä teos voi olla kehitysromaani, toisten mielestä ei. Nämä voivat siis olla hyvin tulkinnallisia asioita, eikä kirjaa ainakaan kannata jättää lukematta vaikka se olisi yleisesti mielletty genreen, joka itseä ei kauheasti kiinnostaisi. Ja vielä kannattaa muistaa, että vaikka kirja olisikin genreltään vaikkapa jännityskirja, se ei vielä kerro kirjan tyylistä mitään – voihan jännityskirja olla hyvinkin vakavamielinen, hauska tai romanttinen!